Kieli

Vaellus onnellisten delfiinien paratiisiin

Kuinka elävästi muistammekaan sen turkoosin meriveden suolaiset pärskeet, niiden kauniiden kultahiekkaisten rantapolkujen tukahduttavan kuumuuden ja niiden ikivihreiden saniaismetsien houkuttelevan viileyden. Ja sen ikimuistoisen hetken, jonka pääsimme kokemaan ikilomamme trooppisimman vaellusreitin varrella.

Tämä Eteläsaaren helmi on Uuden-Seelannin pienin, mutta suosituin kansallispuisto. Kolmen vaelluspäivän aikana Abel Tasmanin patikkapolku kiemurtelee upean kultaista rantaviivaa ylöspäin ja takaisin lähtöpisteeseen pääsee mukavasti vesitaksin kyydillä.

Mikä upea vaellus! Hellerajojen paukkuessa rinkan paino alkoi kuitenkin tuntua yllättävän painavalta lukuisia ylämäkiä kiivettäessä. Katselimme kaihoisasti tyynessä säässä matelevia purjeveneitä ja haaveilimme pulahduksesta turkoosien aaltojen sekaan.

Yhtäkkiä saniaispusikosta alkoi kuulua uteliasta rasahtelua. Jähmetyimme paikoillemme ja toivoimme parasta... Voisiko se vihdoin olla etsimämme kuuluisa kiwi-lintu?

Jouduimme kuitenkin huokaisemaan pettymyksestä, kun tutunnäköinen puupulupariskunta lennähti kirkaisten seuraavaan saniaispusikkoon.

Hikisten tuntien ja raskaiden kilometrien jälkeen saavuimme vihdoin merkitylle telttapaikalle mukavan rauhallisen rantapoukaman suojaan. Nyt olemme pulahduksemme ansainneet!

Aurinko alkoi pikkuhiljaa asettumaan yöpuulle ja värjäsi mennessään pienet pilvenhattarat vaaleanpunaiseksi. Istahdimme kylkikyljessä rantahietikolle nauttimaan tästä upeasta hetkestä.

Kun ohitsemme lipui kaksi kajakkia, emme ole uskoa silmiämme! Kajakkien perässä pomppii pieni suloinen delfiiniparvi iloisesti merivettä pärskytellen. Ne näyttävät leikkivän keskenään ja uivan kilpaa kajakkien kanssa.

Yksi delfiini teki akrobaattisen korkeita uimahyppyjä aivan nenämme edessä! Emme voineet muuta kuin katsoa lumoutuneina ja hymyillä kiitollisina tästä lyhyestä hetkestä nauttien.

Taisimme löytää onnellisten delfiinien paratiisin.