Maa
Kieli

Tommy Rundgren: Stressi haittaa treenejä

Itse olen aina pyrkinyt urheilusta ja liikunnasta puhuttaessa korostamaan oman kropan kuuntelutaitoa ja sen tärkeyttä. On todella iso etu jos urheilija, ja miksei myös tavallinen kuntoilija, omaa taidon kuunnella kehon merkkejä rasituksen osalta ja toimia sen antamien merkkien mukaan. Olen jo aiemmin kirjoittanut sairaana treenaamisesta ja sen riskeistä. Eli jos ei ole terve, niin ei treenaamisesta ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa.

Olen itse aina ollut suhteellisen tunnollinen, niin treenaamisen kuin töidenkin hoitamisen suhteen. Pääosin pidän piirrettä hyvänä ominaisuutena, jonka ansiosta tulee asiat hoidettua niin hyvin kuin mahdollista. Mutta joskus siitä voi olla myös haittaa. Jos esimerkiksi työasiat tai projektit pyörivät mielessä myös silloin, kuin keholle ja mielelle tulisi antaa lepoa.

Aloitin viime syksynä uuden projektin, joka on itselleni täysin uusi, eikä vastaavan tekemisestä ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta. Teen projektia vielä oman päivätyöni ohessa, eli ajankäyttö on tiukalla. Koen olevani myös omalla tavallani jonkinasteinen perfektionisti, eli haluan saada kaiken tehtyä mahdollisimman hyvin. Nuorempana en osannut monistakaan asioista stressata, vaan mentaliteetti oli enemmän ”asiat kyllä järjestyy”. Mutta mitä miehelle tapahtuu, kun saavutaan keski-ikään ja pitäisikö tästä kasvaneesta stressiherkkyydestä huolestua?

Aiemmin nukuin kuin tukki, eli mikään ei häirinnyt yöuniani. Jostain on kuitenkin ilmestynyt paha tapa pohtia ja suunnitella asioita nimenomaan yöaikaan. Nykyään ”parhaat” ideat tuntuvat tulevan mieleen nimenomaan keskellä yötä ja lopputuloksena huonosti nukuttu yö sekä univelat. Milloin liikkuva tai urheileva ihminen palautuu parhaiten? No yöllä nukkuessaan, tietysti. On ollut aika ajoin haasteellista viedä läpi suunniteltuja harjoituksia, kun kroppa ja mieli käyvät totaalisesti ylikierroksilla, eikä kunnon yöunia meinaa saada kuin muutamana yönä viikossa. Tunne on jollain tavoin samanlainen kuin ylirasitustila, eli treenit tuntuvat raskailta ja palautuminen on hidasta. Omalla kohdaltani tämä on täysin uusi henkinen prosessi, jonka sisäistäminen vaatii selkeästi aikaa. Olen pyrkinyt viemään treenit kohti Lontoon masters-uinnin EM-kisoja läpi suunnitelmieni mukaan, vaikka en varmasti ole jokaisessa treenissä ollut täydessä iskussa. Onko siis viisasta treenata kovaa jos työ- tai arkielämän puolella on stressiä aiheuttavia ja palautumista heikentäviä tekijöitä? Ei varmasti, joten oma henkinen prosessi tämän asian käsittelyn osalta jatkuu.

Tommy Rundgren, masters-uimari